Opetusuudistukset ravistelevat kouluja – tilankäyttö tarkastelussa


Digitalisaatio ja muuttuvat työskentelykäytännöt ravistelevat työelämän ohella myös koulutusta. Uusien oppimistapojen ja kouluverkostojen päivitysten myötä yhä useampi koulu monipuolistaa tilankäyttöään.

Kuvittele koulu, jossa käytävät taipuvat ryhmätyötiloiksi ja keskittymisnurkiksi, uusia asioita opetellaan tablet-sovelluksin ja osa koulusta käydään kokonaan verkkoympäristössä, koulun ulkopuolella vieraillessa tai retkeillessä. Tämä on todellisuutta jo lukuisissa suomalaiskouluissa, joissa oppimista ei rajoiteta neljän seinän sisään ja pulpettien taakse. Opetuksen kehittyminen ja kuntien kustannuspaineet muuttavat kouluja myös tiloina.

Oppiminen ei ole neliöistä kiinni

Kaupungistuminen kasvattaa oppilasmääriä kasvukeskuksissa ja toisaalta hävittää maaseudun kyläkouluja. Helsingin Sanomissa 17.9.2015 julkaistun analyysin mukaan moni helsinkiläiskoulu on perinteisin mittarein jo ahdas. Neliömäärät eivät kuitenkaan riitä oppimisympäristöjen toimivuuden tai tehokkuuden mittariksi. Koulun kaikkien tilojen monikäyttöisyys ja joustavuus, tilojen käyttöasteet sekä luokkatilojen ulkopuolisten paikkojen käyttö opetustarkoituksiin kertovat jo hieman enemmän toimivuudesta.

Perusopetuksessa uusien opetussuunnitelmien mukaiseen oppimiseen siirrytään syyslukukaudella 2016. Se miten uuden oppimisen tapoja tulisi tukea oppiympäristöjä kehittämällä, on vasta tutkinnan alla, vaikka hyviä esimerkkejä jo onkin. Rapal Oy on tutkinut tilankäyttöä suomalaisissa ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa, mutta peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa tilankäytön mittauksia ei vielä ole laajasti toteutettu.

Muissa oppilaitoksissa kerätty aineisto kuitenkin osoittaa, että tilojen käytössä on yleensä tehostamisen varaa: äkkikatsomalta ahtaatkin tilat saadaan usein riittämään, kun oppilasryhmien koko ja tilatarve sekä tilojen käyttötavat sovitetaan huolella yhteen. Kouluissa on usein myös valtava määrä muita kuin luokkatiloja, joita voidaan hyödyntää oppimiseen. Monissa kouluissa käytäviä ja ruokasaleja onkin jo valjastettu joustavaan opetuskäyttöön ja uusissa kouluissa käytäväneliöt minimoidaan suunnittelemalla monikäyttöisempiä siirtymäreittejä. Toisaalta koulujen lukujärjestyksiä tarkasteltaessa on havaittu, että kouluissa on usein paljon tyhjiä luokkahuoneita keskellä koulupäivää. Tämä johtuu osin opetuksesta, jota toteutetaan muualla kuin omassa luokassa. Tilankäytön mittauksella voidaan tuoda näkyväksi tätäkin asiaa.

Oppimisympäristöt muuttuvat, kun opetuksesta siirrytään oivalluttamiseen

Eräs koulu-uudistuksen eduista on se, että moninaistuvat oppimistavat tarjoavat uusia vaihtoehtoja oppilaille. Työelämässä on jo opittu, että työ on tuottavimmillaan silloin, kun työntekijällä on vapaus valita työtehtäväänsä sopivin työnteon paikka ja teknologia kunkin tehtävän ja oman työskentelytyylinsä mukaisesti. Kun koulu laajenee rakennuksen asettamien raamien ulkopuolelle verkkoon ja ulkopuolisiin tiloihin, tarjoutuu opettajille mahdollisuus ottaa huomioon oppilaiden yksilölliset tarpeet. Toiset ovat spontaaneja ja puheliaita, toiset pohtivampia ja harkitsevampia. Toiset ajattelevat hyvin jaloillaan ja liikkeessä, toiset taas kaipaavat rauhaa virikkeiltä ja häiriötekijöiltä. Henkilökohtaisia vahvuuksia hyödyntämällä syntyy oppimisen iloa, motivaatiota ja kyky oppia uusia asioita läpi elämän.

Vantaa edelläkävijä koulujen tilankäytön tutkimisessa

Esimerkiksi Vantaan sivistystoimi toteuttaa parhaillaan Rapalin avustamana tilojen käyttöasteselvityksen perusopetuksen tiloissa. Kahdeksassa vantaalaisessa peruskoulussa toteutetaan tilankäytön tutkimus, jossa selvitetään miten monipuolisesti koulun tiloja käytetään, miten uudet oppimistavat vaikuttavat tilatarpeeseen ja mikä on koulujen käyttöaste. Samalla selvitetään, millaisia oppimisympäristöön kohdistuvia odotuksia koulujen opettajilla on. Tilojen tulisi joustaa pedagogisten tarpeiden sekä samalla vaihtelevien oppilasmäärien mukaan. Uusien oppimistapojen ja pedagogiikan menetelmien vaikutuksia tilankäyttöön on siksi tutkittava nykyistä paremmin, kun kouluja ja kouluverkostoja suunnitellaan.

Kirjoittaja: Pontus Kihlman, työympäristökehittämisen asiantuntija, Rapal Oy

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *